Month: June 2017

Elämää koiran kanssa

Urheilijana olossa on monesti se ongelma, että joutuu tekemään lajia ja treenejä hieman erikoisiin aikoihin. Joskus tämä tarkoittaa sitä, että pitää olla treeneissä kukon laulun aikaan, ja toisinaan taas sitä että pelit ovat illalla ja vielä aika myöhään. Tämän takia elämä olisi kyllä monesti aika paljon helpompaa, jos ei olisi koiraa, mutta toisaalta koira tuo niin paljon iloa ja elämää omaan elämääni, että siitä luopuminen olisi täysin mahdotonta.

koiran kuva
Mulla on tän rotunen koira

Osittain olen tätä ongelmaa ratkaissut siten, että olen ottanut koirani mukaan kaikkeen aina kuin vain mahdollista. Aina se ei tietenkään ole mahdollista, mutta yllättävän monesti se kyllä on onnistunut, kun olen pyytänyt luvan. Koirani on onneksi hyvin kiltti ja lempeä, joten sen puolesta se ei aiheuta mitään ongelmia.

Alussa iso ongelma oli se, että autoni oli niin pieni, että sinne ei urheilukamojen lisäksi mahtunut mitään koiran häkkiä tai sellaista. Mutta sitten kuulin että koiralle voi hankkia myöskin turvavaljaan autoon (ne on siis tälläisiä), ja sen kun hankin niin matkustelu autossa on sujunut tosi hyvin. Tuon koiran turvavyön avulla saa koiran tosi helposti pysymään paikallaan autossa, ja jos sattuisi joku kolari tapahtumaan, niin toi suojaisi myös sitä koiraa. Tavallaan jopa paremmin kuin pelkkä koiranhäkki, koska tuossa vyössä se koira ei oikeastaan liikahda mihinkään kolarinkaan sattuessa, vaan pysyisi aika hyvin siinä paikoillaan.

Toinen iso haaste ton koiran kanssa on ollut noi aamu- ja iltalenkit, kun on jotain menoa. Onneksi oon saanut tehtyä sellaisen diilin ton yhden naapurin kanssa, että se suostuu ulkoiluttamaan mun koiraa kun mun on pakko mennä itse pientä korvausta vastaan. Toi on tosi hyvä juttu meidän molempien kannalta. Itse saan koiran ulkoittajan, ja toi koirarakas naapurin saa liikuntaa ja rahaakin hieman. Se on niin vanha, että se ei halua enään itse hankkia omaa koiraa, joten ton kanssa se saa myös samalla oltua koiran kanssa.

Että tämmöstä. Ymmärrän kyllä hyvin, miksi niin monet urheilijat ei halua koiraa kotiinsa. Siitä on sen verran vaivaa, että ellei ole ihan rikas, niin joutuu kyllä tekemään kompromisseja ja muita diilejä, että saa ton koiran hoidettua kunnialla.

Mutta ite oon niin kova koiraihminen, että en haluaisi mistään hinnasta elää ilman koiraa. Sen takia näenkin hieman vaivaa, jotta saan olla oman koirani kanssa. Ja sitten kun tulee treenien jälkeen väsyneenä kotiin, ja se oma koira on innolla ottamassa vastaan, niin silloin kyllä tietää, että se kaikki oli sen arvoista.